Lehtileike vuodelta 1933
Jyväs-Shakin kaudella 2002 – 2003 ensimmäistä kertaa voittama seurajoukkueiden Suomen mestaruus oli
samalla kaupungin 70-vuotisen shakkikulttuurin voitto. Moni mestarijoukkueen pelaaja oli saanut alkuoppinsa JyS:n edeltäjien, 1933 perustetun Jyväskylän Shakkikerhon ja 1946 aloittaneen Jyväskylän Työväen Shakkikerhon kerhopeleistä. JyvTS oli noussut viimeistään 1970-luvulla ”porvarillista” kilpailijaansa toiminnallisesti vahvemmaksi ja JySK:n toiminnan kuihduttua saman vuosikymmenen lopulla suurin osa pelaajista siirtyi JyvTS:n riveihin. ”Jytsi” pelasi viimeisen SM-liigakautensa 1992-1993, jonka jälkeen kerho muutti nimensä Jyväs-Shakiksi. Jyväskylän Shakkikerhon perustava kokous pidettiin Seurahuoneella 17.12.1933. Perustamisvaiheessa kerhoon liittyi 15 jäsentä. Alkuvuosien pelaajat kuuluivat pääasiassa pikkukaupungin porvarilliseen keskiluokkaan ja oppikoulunuorisoon. Kerhopelaajien vaihtuvuus oli suurta paikkakunnalta muuttojen vuoksi: mm. jääkärieversti Gunnar Heinrichs kävi kerholla pelailemassa toimiessaan Keski-Suomen sotilasläänin komentajana 1935 – 1938. Huomionarvosta on, että ennen sotaa kerhoon liittyi monia työläistaustaisia harrastajia. Työväen Shakkiliitto perustettiin 1934, mutta Jyväskylässä eri poliittiset aatteet ja sosiaaliryhmät mahtuivat sotaa edeltävinä vuosina samaan kerhoon. 1930-luvun puolivälissä Keski-Suomea huuhtoi shakki-innostuksen aalto. Peliä tekivät tunnetuksi mestareiden simultaaniesitykset ja Eero Böökin ensimmäiset kansainväliset menestykset pantiin merkille. Suomen mestari Birger Rasmunsson poikkesi Jyväskylässä helmikuussa 1935 ”propaganda- ja simultaanikierroksellaan”. Itävaltalainen suurmestari Rudolf Spielmann vieraili Jyväskylässä huhtikuussa 1935 osana Suomen kiertuettaan ja antoi simultaanin 30 pelaajaa vastaan; sanomalehti Sisä-Suomen mukaan tämä oli ”Jyväskylän shakkimiesten suuri päivä”. Romanttisen hyökkäyspelin viimeinen mohikaani oli aiemmin vieraillut Suomessa 1909 ja 1925. 51-vuotias Spielmann oli hiljattain jättänyt kotimaansa uhkaavan poliittisen ilmapiirin vuoksi. Parhaimmillaan hän pelasi edelleen huipputasolla. Vuoden 1935 helmikuussa Spielmann oli Moskovan turnauksessa sijoittunut viidenneksi Botvinnikin, Flohrin, Laskerin ja Capablancan kintereillä, vaikka 12-siirtoinen häviö Botvinnikille herätti epäilyksiä parhaiden päivien jäämisestä taakse. Aiemmin päivällä pelaajat lämmittelivät Jyväskylän ja Saarijärven kerhojen välisellä ottelulla. Saarijärveläiset tohtori Arvo Järvinen ja johtaja L. Laurikainen yltivät simultaanissa remissiin, mutta muut pelit suurmestari voitti ”ilman nokankopautusta”. Propaganda teki tehtävänsä, sillä vuoden 1935 lopulla shakkikerhoja toimi Jyväskylän ohella ainakin Vihtavuoressa, Laukaassa, Petäjävedellä ja Jämsässä. Jyväskylän kerhon pelaajat kävivät antamassa simultaaninäytöksen oppikoululaisille maaliskuussa 1936. Insinööri R. Enarvi siirteli Spielmannin tyyliin ja korosti avausteorian perusteiden osaamisen tärkeyttä esittelemällä aloittelijoille outoa kuningasgambiittia näytöksessä pelatulla pelillä, joka ”ei tavallisessa mielessä ole julkaisukelpoinen”. 1.e4 e5 2.f4 Ld6? ”Musta on hämmästynyt valkean toisesta siirrosta ja ryhtynyt heti suojaamaan uhattua talonpoikaa”. Kevättalvesta 1936 lähtien sanomalehti Sisä-Suomessa ilmestyi shakkipalsta, jossa esiteltiin pelejä niin mestari- kuin kerhoturnauksista. Avausteoreettisessa osaamisessa oli opiskeltavaa, mutta ainakin klassinen ranskalainen lähettiuhraus tunnettiin:
|
